24.12.13

Joulurauhaa!


Rauhallista, riemullista Joulua!

18.12.13

... äidin hommat on niin kiireiset...

Vaikka vietän/vietämme joulunaikaa hyvin pienimuotoisesti (en esimerkiksi valmista kaiken sortin jouluruokia pienelle armeijalle), niin silti... silti tuntuvat päivät hupenevan kovin tiukkaan tahtiin tässä kuussa!

Pari korua on sentään nytkin valmistunut, vaikka omat joululahjani tänä vuonna taitavat olla lähes kaikki kirjoja :-)  Ja taas, kuvien ottaminen on ollut turhauttavaa hämärissä.



Aamulla herättyä keitän kahvia, avaan keittiön säleverhon ja katselen tuttua maisemaa. Katselen, onko maa valkoisena, vai onko se kosteuden jäljiltä jäinen. Katselen puiden latvoja, tuuleeko vai onko tyyntä. Juon kahvia pieninä kulauksina, onnellisena, jos ei ole aivan pakko lähteä pimeään tai hämärään aamuun ja silloinkin hymyhuulin, jos suunnitelmissa on heti aamutuimaan reipasta kävelyä raikkaassa ilmassa.


Tämän kaulakorun hennonvihreät reilunkokoiset kvartsit ovat juuri tuollaisia raikkaan sään tuulahduksia! Vain mahdollisimman yksinkertaisesti hopealankaan kiinnitetty, toisiinsa linkitetty, muutama iso hopearengas välissä, kaunis sydänlukko.


***

8.12.13

Vanha rakkaus

Tykkään kuluneista esineistä. Sellaisista, joista näkee, että niitä on käytetty, ehkä jopa rakastettu.

Tässä kuvassa on vanha vasara, joka sekin löytyi siitä usein mainitsemastani vanhasta mummonmökistä, sieltä talon alta.
Käytin vasaraa taaskin varsinaisen korukäyttöön tarkoitetun työkalun tilalta (sellaistakin löytyy kotoa). Vain sen takia sillä naputtelin pehmeää hopealankaa, että vasara ei tuntisi itseään hylätyksi. Katsokaa nyt sen varren ihania uurteita! Pakko siitä on tykätä ja sitä silloin tällöin hivellä.


Turkoosi-kivi on myöskin sellainen mun vanha rakkaus. Ensimmäiset turkoosit olen nähnyt kait äidin kultasormuksessa aivan aivan taaperona. Ja koruihini olen varmasti käyttänyt niitä vähintään kerran kuussa tämän yli seitsemän vuoden aikana.

Kaulakorussa on iso riipuskivi, turkoosit herkullisina läiskinä tummassa 'raakakivessä', sanon raaka siksi, että riipuksen reunukset on vain kevyesti muotoiltu ja hionta jätetty hyvin karkeaksi. Kiven toinen puoli on yhtä komea. Korussa on lisänä sileää onyksia, hopearenkaita ja pari turkoosimöllykkää sekä korumetallinen ketjuosuus.
Rannekoru on viimeistellymmistä helmistä, lamppuhelmi-ihanaisia, isoja sileitä obsidiaaneja ja viistehiottua onyksia, pari turkoosinugettia. Lukko ja säätöketju hopeaa, samoin jännät ruttuhelmet.




Ensin syntyi rannekoru, siihen tein sille sopivat korvakorut, onyksia ja Swarovskin helmihatut. En aikonut tehdä tuota kaulakorua nyt, mutta se vain vaati päästä tehdyksi.

Kauppaan menevät kaikki, kunhan ehdin... Hyvää sunnuntaita!


6.12.13

Sydän täynnä

Katselin Tampere-talon itsenäisyyspäivän juhlakonsertin, vaikka en ollut aikonut, mutta olipa upea kokonaisuus! Pitkin matkaa ja lopussa etenkin oli sydän täynnä, kiitollisuutta ja kunnioitusta aiempia sukupolvia kohtaan!

*


Korun tein jo eilen, mutta hämärinä päivinä kuvat ei luonnistuneet. Nämäkin on sitten sähkövalossa otettu. Uskomaton labradoriittisydän hehkuu kaikessa loistossaan; hopeoitu ja patinoitu ketju, nahkanauhaa, pieni lamppuhelmi ja vielä pienemmät ametistit.

*
(Vielä sen verran, että tuon konsertin oli dramatisoinut Marika Vapaavuori. Eikä kokonaisuus minusta ollut yhtään liian harras tai synkkä, sopi mun oloon just.)

4.12.13

Korviin

Menipäs tovi tässä hiljaisuudessa ;-) Välillä on vedettävä henkeä, niinhän!

Melkein sormiverryttelyä ovat tämänkertaiset korvakorut, mutta valitsin oikein ihania helmiä, juhlavia tai muuten vaan kauniita. Kauppaan ovat menossa kaikki nämä. (Jatkoin kaupan synttärialea vielä Itsenäisyyspäivään asti.)

Ensimmäisenä kauniit viistehiotut vuorikidehelmet Swarovskin kristallihatuin, hopeisissa napeissa. Pienet ja suloiset.

Sitten kaksi eri sävyä Marysen lamppuhelmiä. Näissä on ihanasti värilammikoita, hopeahilettä ja 'kivinen' pohjasävy. En oikein tiedä, kumpi väri nyt itseä enemmän miellyttää, hurmaava sininen vai viehkeä violetti.
Molemmat ovat niobium-koukuissa, muut osaset hopeaa ja Swarovskin pikkukristalleja.

Violetissa parissa on toisella puolella helmeä hieman erisävyisiä väriläiskiä, mukavan eläväiset värimaailmat.

Ai niin, viimeisessäkin parissa on saman tekijän ihanuudet. Kuin lumipallot sokerikuorrutuksella? Niin hempeänsiniset ovat nämä helmet, hopeaosissa kylpevät, Swarovskin kirkkaat kristallit seuranaan.


Vielä pari kaulakorua ehtinee tällä viikolla valmiiksi, niin luulen. Luvassa ainakin kaunis labradoriitti-sydän...

25.11.13

Talven taikaa

Oi! Pikkuisenkin lunta ja siihen auringonpaiste killottamaan, niin alkaa muisti suoltaa kuvia. (Vaikka juuri taannoin väitin, etten oikein saa muistoista kiinni...) Tällä kertaa, eilisen hämärtyessä taisi olla jokin auringonlämmittämän lumen tuoksu ja ohitseni suhahtavan mäenlaskijan ääni, jotka veivät hetkeksi Sveitsiin. Olin siellä tyttökaverini kanssa välivuoden ennen opiskelujen aloittamista, vuoristokylän 'sanatoriumissa' töissä.

Kylässä ei ollut laisinkaan autoja, sellainen ylös ja alas juna vaan... Iltaisin ja tietysti harvoina vapaapäivinä päivisinkin, nappasimme meille osoitetut 'schlitten'-puukelkat, jotka vedimme perässämme ylös kylään, pari kilometriä. Ja kun olimme tarpeeksi huvitelleet kahviloissa ja pikku myymälöissä, laskettelimme sitten takaisin kortteeriin. Mäet olivat jyrkkiä ja minä enimmäkseen pelkäsin sitä laskettelua, mutta oli se joskus hauskaakin. Ja siitä lumen ympäröimästä hämärästä jäi näköjään vahvoja mielikuvamuistoja.

Se oli muuten ainut joulu, jonka olen ollut poissa kotimaasta. Siihen jouluun mahtui sitten haikeutta ja tietenkin myös iloisia hetkiä, kun saimme paketteja ja kirjeitä (siihen aikaan kirjoiteltiin kirjeitä, hei!) kotoa ja kavereilta. Niissä kuorissa ja kääreissä oli hienoja jouluvärejä, senkin tässä muistin. Varsinkin tämä ensimmäinen koru toistaa niitä jouluvärejä, jotka sieltä nousee, perinteisiä vihreää ja punaista.



Kaulakorussa on hopeaan linkitetty vihreät makeanvedenhelmet ja pienet granaatit, salpalukossa riipuksena on upeasti hiottu vuorikide sekä granaattikukka.Korun lisäkoristeina muutama erityiskaunis helmihattu.

Sisarkoruksi edelliselle 'Talven taikaa' -korulle tein samalla mallilla korun valkeista makeanvedenhelmistä ja ihanista salaperäisesti sädehtivistä rubiineista. Pienestä kierresalpalukosta riippuva avainriipus on sekin hopeaa ja siihen on upotettu kuutiollisia zirkoneita.Aurinko muutta noita helmien värejä, valkeat ovat hohtavanvalkoisia ja rubiinit aavistuksen tummempia kuin tässä näyttäisi.


Tällä kertaa oli taas tekemistä, että löysi nauhallisista kivihelmiä edes muutaman, joista käyttämäni hopealanka meni läpi... Arvokivissä on aina niin pikkuiset reiät, nollavitonen ehkä menisi, mutta ei se linkityksissä sitten kestäisi. Onneksi siis osa helmistä suostui nollakutoselle.



Katsotaan, syntyykö vielä tähän sisarus-sarjaan vielä yksi koru, ajatus on muhimassa. Tykkään pitkästä aikaa tästä mallista, jossa kaunis hopealukko on tuossa edessä.


Mukavia ulkoilupäiviä!

23.11.13

Marraskuun kauneus

Tiedän, vaikeaa on joskus marraskuusta pitää. On tuulta ja räntää, sähkökatkoja myrskyn jäljiltä, liukastakin pakkasöiden jälkeen. Mutta taas vetoan hetkiin. Melkein pyllähdin metsäpolulla ja katse osui jään peittämään sammalpehkoon ojan vierustalla. Heti, heti muistin kotona olevan sammalakaatti-riipuksen!

Ja heti, heti kotiin päästyä otin sopivat helmet sen seuraksi ja yritin vangita tuon pyllähdykseni seurauksen, ihastumisen taas kerran luonnon tarjoamiin kauniisiin näkymiin.
Tuossa riipuksessa on toden totta kuin sammalta jään sisään vangittuna. (Kuvat ovat kylläkin tärähtäneitä niinkuin minäkin ;-D )


Ihanaiset palleroiset hopealankaan linkitettyinä ovat myös sammalakaattia niin kuin tuo riipuskin, valkokirjava helmi on valtamerijaspista ja pisarainen on jokin tunnistamaton kvartsi. Nauhaosuudessa on Miyukin lasihelmiä kirkkaina ja sammaleenvihreinä. Mahdollisimman huomaamaton jousilukko asettuu sivulle.



Tein eilen myös enkelikorvakoruja ja harmittelen, että en ole vuoteen löytänyt enää noita Swarovskin kirkkaita 'enkelihameita', vanhaa varastoa ei ole minulla enää montaa jäljellä. Lilan sävyisissä on hopeakoukut ja sinisissä niobium-koukut, lenkit ja korupiikit hopeaa.



20.11.13

Hetkittäin

"Hetki on lyhyt aika, tuokio, tovi", tai, "tietty ajankohta", sanoo sivistyssanakirja.
Saavuttamisen arvoisena ja ihailtavana taidetaan pitää ominaisuutta 'elää hetkessä'. Se(kin) on sellainen sanonta, jota aika ajoin pyörittelen; miten eletään hetkessä, miksi minä unohdan niin paljon enkä tavoita muistoja helposti.

Joinakin päivinä, aika useinkin, en osaisi illalla kertoa paljonkaan päivän tapahtumista, siis ainakaan hetki hetkeltä, hyvä kun muistan aina, mikä viikonpäivä on.
Ja joinakin päivinä, joinakin ihmeellisinä päivinä, muutamat hetket laajenevat, venyvät. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Sellaisia hetkiä, joissa ajatus yhtäkkiä kirkastuu ja tietoisuus rekisteröi kyseisen hetken merkittävyyden. Jälkeenpäin on vaikea selittää, miksi se hetki olisi erityinen, mutta tieto siitä on joka solussa. Tänään se tunne valtasi kauppareissulla, kun vaihdoin kassajonossa muutaman sanan edellisen asiakkaan kanssa. En nyt aio kertoa, mitä puhuttiin, se on toissijaista sen oivalluksen rinnalla, sen kirkkaan ajatuksen, joka ei mitenkään liittynyt puhuttuun, mutta josta hetkestä lähti säikeitä entisiin ja tuleviin. Pelkäsin suorastaan hohtavani, kun sisäinen kirkastuminen oli niin päästä varpaisiin ulottuvaa! Oliko tuo 'hetkessä elämistä' vai vain jonkinlainen 'puhtaan kokemisen hetki'? En tiedä, mutta kiitos siitä :-)

Koska noita 'hetkiä' on sattunut vain harvakseltaan, tiedän, että ne ovat helmiä! Harvinaisia kauniita hetkiä, hohtavia, kauniita helmiä!



Isojen jättien lisäksi makeanvedenhelmien harvinaisiin kuuluvat pienenpienet 'siemenhelmet'. Ne ovat vain millin, parin kokoisia, tässä rannekorun säätöketjuun pikkuisilla hopeasta juotetuilla korupiikeillä kiinnitettyinä. Korun riisinmuotoiset helmet ovat vajaa kymmenmillisiä.


***
Makeanvedenhelmiin liitetään seuraavia ominaisuuksia: puhtaus, vilpittömyys, kauneus, vauraus.
***
Hohtavia ja hienoja hetkiä jokaiselle piipahtajalle toivottelen!

***


15.11.13

Room with a view

Valokuvaus-blogeissa kulkee kiva meemi: Vuosi kuvina-haaste, jonka ideana on kuvata vuoden kiertoa, samaa maisemaa kuvataan samasta paikasta joka kuukausi. Esimerkiksi täällä. Ehkä jokainen voi omasta ympäristöstään löytää itseä puhuttavan näkymän, jota tarkastella aika ajoin vaikkei kuvia ottaisikaan.

Minä katselen olohuoneeni ikkunasta omaa maisemaa ainakin viikottain, Jyväsjärven suuntaan. Ja tällä hetkellä minulla on taas järvinäkymä! Lehtipuut kun loppusyksystä riisuutuvat melkein kokonaan, niin  minulla on hetken aikaa suora sihti liikkuvaan veteen. Siihen asti kunnes jää ja lumi valloittavat tienoot.

Jos siis nyt katson ikkunasta, en koe maisemaa lainkaan marraskuun harmaana, vaan siellä täällä näkyy myös värejä, viimeisiä keltaisia lehtiä puissa, erilaisia sameita vihreitäkin, sinistä monessa sävyssä, hiukan tummaa grafiittia... Värit toistuvat suoraan näissä kirjavissa akaatti-helmissä.


Enpä voinut vastustaa näkymän siirtämistä koruksi. Hurmaavien akaattien seuraksi vielä hurmaavampaa kyaniittia, riipus on kooltaan lähes nelisenttinen ja neliöt ~ ikkunat ~ 8mm. Sileäksi hiotun kyaniitin pinta läikehtii kuin järven vapaa selkä.



Riipus on harvinaisen hehkeän sininen kyaniitiksikin. Laitan selvennykseksi sisarkuvan muista samanmerkkisistä riipuskivistäni, jotka tosin kimmeltävät kauniin salaperäisinä nekin, tuollaista rouhean hiomatonta hehkua.




Aivan toisenlaista sinistä löytyy näistä korvakoruista, joiden helmet eivät olekaan kiveä vaan ihan 'man-made'-lasia, nimeltään kultakiveä. Aivan ihanaa tummaa yönsinistä, täynnä tähtiä. 



14.11.13

Pieni vai suuri

Niin vaan taas alkoi valkeat makeanvedenhelmet puhutella.

Aivan alkuun laitan taas tällaisen kokoeroja selventävän kuvan. Pienin noista helmistä on sellainen myynnissä olevista makeanvedenhelmistä hyvin tavanomainen 5mm:n 'riisi', keskimmäinen on jo hyvinkin isoksi luettava 9mm:n 'potato' ja kuvan suurin on tosi harvoin saatavilla oleva, 10x13mm:n 'nugetti'. Nuo muotojen nimitykset ovat sellaisia, joihin joku hyvä suomentaja saisi tarttua tosissaan, mutta mennään nyt näillä.


Halusin tuon koko-kuvan ottaa tähän, jotta tämänpäiväisestä kaulakorusta tulisi jotenkin selkeämpi ajatus. Helmet siinä ovat siis noita suurimpia, kauniskiiltoisia ja hyväpintaisia upeuksia. Pienemmät helmet ovat suloisia nappeja. Koru sai vähän lisäpainoa isoista hopearenkaista, ne ovat 1,5mm:n lankaa.







11.11.13

Rubiineja odotellessa

Jotkut helmet ne vaan on niin ihanan naisellisia ja kauniita. Sellainen aina uudelleen ihastuttava on pisaranmuoto, viistehiottuna erityisen valloittava ja kun väri lähentelee fuksian ja kirsikan välimuotoa tai jopa rubiininpunaista, niin seuraan ei edes etsitä muuta kuin hopeaa.

http://www.youtube.com/watch?v=Vf43LCtGrj4

Kauheasti joudun itseäni patistamaan, että raaskin käyttää noita isoja hopeisia helmihattuja, mutta järki lopulta voittaa. Parempihan niiden on koruissa kuin laatikon kätköissä. Kukkalukko ja ruttuinen hopeahelmi ovat tällä kertaa Balin hopeaa. Ja nuo millä milloinkin kauppanimellä myytävät hurmahelmet ovat serpentiiniä, värjättyjä toki.


Ja molemmat korut auringon hehkuttamina - tuohan on siinä mielessä harhaanjohtavaa, ettei kai kukaan nostele (ainakaan jatkuvasti) kättään valoa vasten ;-D



***
Nyt minulla sitten on kahdet rillit. Kylläpä on ihanaa nähdä jopa lattialle asti! Villakoirat hujahtivat iloisesti imuriin - en pariin viikkoon oikeasti nähnyt siivota, mutta eipä se nyt suuri suru ollut. Otan jossakin vaiheessa kuvaa prilleistä, nyt olen vaihtanut vähän väliä ja keikkunut peilin ääressä ihailemassa valintojani :-)


9.11.13

Tasapaino

Tuli vastaan sanonta 'olla sinut itsensä kanssa', mietin mitä sillä lopulta tarkoitetaan. Hyväksyä olemassaoleva vai viihtyä nykyisyydessä? Olla uskollinen omille ihanteille vai pyrkiä muuttumaan johonkin yleiseen kaavaan sopivaksi?
Päädyin siihen, että viihdyn kyllä nykyisyydessä, mutta haluan kehittyä paremmaksi, kaikin tavoin, olla tasapainossa ja sinut niin menneisyyden kuin nykyhetken sekä kohtaamieni ihmisten kanssa.

Monet kivet vahvistavat noita pyrkimyksiä, joitakin niistä tämän päivän koruissa.

Miesten koruja tulee tehdyksi aika vähän, melkein vain tilauksesta jotakin tiettyä tai sitten poikieni kanssa heille heidän mieltymyksiinsä sopivia. Tällä kertaa tiesin heti kivikauppiaan kuvan nähdessäni, että tällainen musta akaattilätkä päätyy mahdollisimman yksinkertaisesti nahkanauhaan. Tuo letitetty nauha on jämäkkää eikä liian nättiä miehenkään koruun. No tietenkin tämä käy myös naiselle. Itse asiassa mulla on toinen samanlainen riipus, jos joku sattuisi haluamaan unisex-korut.
Mustaan akaattiin on hioessa jätetty ihanat rouheat reunat, muuten lätkä on kevyt ja miellyttävä kaulalla.






Musta akaatti tasapainottaa kantajansa yin-yang -energioita, edistää uskollisuutta niin omia ihanteita kuin parisuhteen toista osapuolta kohtaan.


Toinen koru syntyi tilauksesta. Siinä on hopealangalla linkitetty ihanaisia kivihelmiä, suosikkejani, turritellaa, savukvartsia ja lumihiutaleobsidiaaneja. Koru on pitkä-pitkä ja oli kyllä hankala kuvata. Hopea jätettiin kirkkaaksi, siinä se ajan myötä patinoituu. Nimeksi koru sai "In good terms with the past". Turritella-akaattihan on yksi fossiilikivistä, mitenköhän monen miljoonan vuoden takaa se nyt olikaan...




Ja vimppana. Hmm... Jos joku on kuvitellut, että kaikki helmitilaukseni ovat onnistuneita, niin noup, eivät ole. Vaikka jo näin pitkään on helmiä tilaillut, niin joskus menee lankaan. Kun normaalisti hyvin kalliit helmet ovat 'vain' kalliita, niitä ei kannattaisi tilata.
Tuli todistetuksi näiden kultarutiilikvartsien kohdalla. Harmitti vietävästi epätasaiset pinnat, rumat reiät ja nauhassa oli myös monta rikkinäistä, käyttökelvotonta helmeä.  Päätinpä sitten kuitenkin noista möllyköistä tehdä lyhyen, aivan kaulanjuureen asettuvan nauhan. Tykkään tästä kyllä, sillä ilman lähitarkastelua helminugetit ovat kauniita ja sädehtiviä. Välihelmiksikin löysin saman lajin pieniä pyöreitä.


Aika namuja kuitenkin? Nauhassa oli tasan kolme virheetöntä helmeä, jotka jäivät nerik-laatikkoon.


Jollen olisi perjantaina saanut ihania uusia rillejäni, en varmasti olisi kyennyt sulattamaan noita kehnosti hiottuja helmiä malttia menettämättä. Noo, laitoin kyllä aika suoraa palautetta niistä.
Ehkäpä sitten jokaiselle tulee näissä helmiostoissa sekä huippuja että huteja ja kyllähän niiden määrä on mua miellyttävässä tasapainossa ollutkin, enempi sinne parempien suuntaan.


Hyvää viikonloppua piipahtajille!


31.10.13

Tralaa



Oi miten mieli virkistyy auringosta!

Innostuin tekemään varsin 'orgaanisen' korusetin DesignMimin saksanpähkinähelmistä ja kookosrenkaista. Eikä niiden lisäksi tarvittu kuin muutama hopeoitu rengas, kaunis lukko ja allergisoimattomat niobium-korviskoukut. Ihanan kevyet korut!

http://magskoru.com/tuotteet.html?id=20/



Kaulakoru syntyi kun entinen riipus tästä nauhaosuudesta oli lähtenyt ties minne... Niskan taakse korussa sijoittuvat nuo pehmoiset nahkanauhat ja väliosassa on erilaisia lasihelmiä.
"Minä muutun" lienee sopiva nimi voimakorulle, jonka riipuksen kivet kaikki edesauttavat ja jotkut jopa lempeästi puskevat muuttumaan!

 

Riipuksessa on Othelin hienosta keramiikkalinkistä roikkumassa ihanat läpikuultava kyaniitti, sen serkku kunziittipisarainen, vielä hennon lila sugiliitti ja suloinen ruusukvartsi, siivekkään päänä on kaunis granaatti; aurinkokuvassa kyllä liiankin hailakkana nuo kivet.
Enkä minä noita Othel-keramiikkaosasia mitään hio, ne ovat niin mainioita juuri karheapintaisina ja himmeinä, tuntuvat ja näyttävät mukavalta.

http://magskoru.com/tuotteet.html?id=20/


***


28.10.13

Jai, jai

Aurinko pilkahti, muutaman hetken. Nappasin kuvia.

Ensin vielä kesken mietinnän oleva kaulakoru; mietin jätänkö sen tällaiseksi peruskoruksi ja lisään vain niskaan jousilukon vai laitanko salpalukon ja jonkinlaisen riipuksen korun eteen... Aurinko muuttaa tsekkiläisten lasihelmien luonteen ja melkein värinkin!
Muina helminä kauniita viistehiottuja valtamerijaspiksia ja hematiittiviisteisiä. Valtamerijaspis on edelleenkin yksi suosikkikiveni, mitä ihania kuvioita ja värejä!



Tähän väliin on melkein pakko lisätä kuva korukaveristani Kaislista, joka harrastaa oikeiden heppojen ohella myös keppareita :-D (Kuva on siskon puhelimellaan ottama.)
Tästä kuvasta välittyy kyllä elämänriemu, eikö vaan?


Palataan sitten koruihin.
Minussa maailma menettää varmaan jonkin tilastohirmun? mutta harrastan taulukointia ja hintavertailuja lähinnä omaksi ilokseni, myös koruilussa.
Olen aivan kuvitellut, että koruvaijeriin pujoteltu koru olisi tarvikkeiltaan edullisempi kuin metallilankaan linkitetty. Usein olen aikonut, mutta nyt vasta otin asiaksi toteuttaa aikomuksen tehdä vastaava koru kahdella tavalla.

Nämä rannekorut on nyt tehty samoista namuista makeanvedenhelmistä ja toinen on vaijerissa ja toinen sitten hopealangassa.

Vaijerikorun lukko on kalliimpi, molemmissa on samoja helmihattuja, kummassakin säätömahdollisuus pituudelle. En halunnut kuitenkaan tehdä tismalleen samoista värkeistä, niin ehkä vaijerikoruun sitten valikoitui noita hopeahelmiä pari sekä Swarovskin kristalliperhonen, jotka hiukkasen nostavat sen hintaa. Tosin vaijerikoru vaatii aina enemmän helmiä ja myös niitä välihelmiä. Hopeaan linkitetyssä puolestaan jo hopealangan lenkit muodostavat koristeelliset välit helmille.



Mutta kuulkaahan, lopputulemaksi muodostui koruille sama hinta! Tekemiseenkin meni saman verran aikaa. Että ulkonäkökysymykseksi sitten menee lopulliset mieltymykset.


Noo, piti sitten tehdä toinenkin aikomani vertailu saman tien.
Nytkin käytin makeanvedenhelmiä, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli vertailla hopealankan ja pinnoitetun korumetallilangan vaikutusta hintaan. (Nykyisin käyttämäni korumetallilangat ovat itselleni mieleen, tykkään tummasta langasta ja olen vastaavia koruja käyttänyt nyt niin pitkään, että mahdolliset allergiat varmaankin olisivat tulleet esille.)

(Korujen helmet eivät ole aivan näin pinkkejä luonnossa vaan selvästi syvemmän punaisia.)

Keskushelmiksi valitsin keskenään samanarvoiset 'yksiköt', kirkkaaseen versioon kristallein upotetun makeanvedenhelmen swaro-helmihatuin ja tummaan koruun Swarovskin kristallikuution hopealisin. Muuten helmet ovat yksinkertaisesti lankaan linkitettyinä ja välilenkeillä yhdistettyinä. Molemmissa on hopealukot. Tässä kokeilussa eri metallien käyttö kyllä näkyi lopullisessa hinnassa selvästi.




Kaikki nämä makeanvedenhelmistä tehdyt rannekorut ovat kaupassa hiukan normaalia edullisemmin :-)
Iloa päiväänne!