24.11.14

Oi marraskuu!

Et ole tänä vuonna ollut kovin ihana, mutta tänä aamuna onneksi pilkahti hetken ajan aurinko - koti ja myrtsi mieli valaistuivat ;-)

Taisin aiemmin mainita, että keskeneräisiä koruja on useita juuri nyt... Ei se mitään, yritän olla itselleni ystävällisempi ja annan luvan jopa laiskotella. Ehkä tuo lempeä ote tehoaa, sillä viikonloppuna sain kuin sainkin jotakin eteenpäinkin.

Olen pyöritellyt useita kait jo vuosi, pari sitten tehtyjä kapussipohjia - kyllä niihin pikku hiljaa tartun muihinkin. Niiden kohdalla iski aikanaan sellainen "toiset tekee niin paljon parempia, kauniimpia, viimeistellympiä jne" -syndrooma. Pääsin sen yli, kun totesin itselleni, että teen koruista omannäköisiä, ne puhuttelevat minun sisintäni ja jos se sisus kerran ulostulollaan on sellainen rosoinen ja elämäänähnyt, niin so be it.

Otin siis yhden entisen riipuksen ja korjailin sitä.


Tässäpä sitten "Aamu uus", sama ihana maisema siellä, mutta ei ylenmäärin helmiä eikä kiiltävää hopeaa, ketju on korumetallia ja mukana kaksi viistehiottua mystistä kvartsia. Mun silmää suuresti miellyttävä korukivi tuo dendriittiopaali ja kapussin hopeinen ympäryspanta on omin kätösin muotoiltu, ei täydellisin juotoksin, mutta jotenkin tuon kapussikiven kuvioihin ja viisteisiin soljuva.


 Ja huomasin ilokseni, että riipus puhuu samaa kieltä näiden ihanaisten korvakorujen kanssa!


***

Ja hyvinkin innostuneena istuskelin lauantaina korupöydän ääressä seuraavan korun kimpussa, syrjäsilmin seurasin jotakin elokuvaa vai oliko se luonto-ohjelma, ennytmuista :-D Oi, lyhyen hetken iski taas se 'voieitästänyttaidamitääntulla', mutta vaiensin sen - vaihdoin telkan seuraamisen lempimusiikkiini, klassista, barokkia... Jotakin tällaista ja myös Vivaldia soi taustalla. Hieman haikeaa, mutta miellyttävää, keskustelua itsen kanssa... Pieniä ajatuksia, isompia oivalluksia...

Korussa keskustelevat eri lasihelmitaitajien helmet, sulassa sovussa, toisiaan kuunnellen ja kuvioinnillaan sekä väreillään tukien kaunista riipuskiveä, kivettynyttä puuta, jossa kauniisti sinisiä apaattikiteitä seassa!


Tuo ruttuinen lamppuhelmi on Marysen uutta designia, hellyttävän rujo.
Korun pyöreät kivihelmet ovat apatiittia, vaaleammat siniset värjättyä 'jadea'. Ja hopealankaa, hopealukko.


Muuttumisia


Larimar on ollut koruihin paljon pyydetty kivi. Vaikeampaa on ollut saada kuvilla ja sanoilla eteenpäin tiettyjä materiaaleja. Omissa koruissa olen nyt jo vuosia käyttänyt yhä useammin pintakäsiteltyä korumetallilankaa linkkeihin. En ole huomannut minkäänlaisia allergiaoireita, joita kuvittelin tulevan. Ja lisäksi pidän tummasta pinnasta ja helposta käsittelystä, lanka on jonkin verran pehmeämpää kuin puolikova hopealanka, jota käytän hopeisissa linkityksissä. Yllättäen, hinnassa ei ole kovin suurta eroa, varsinkaan lyhyemmissä koruissa.

Tämähän oli oma pitkä larimar-koruni, johon kaipasin sittenkin riipusta.


Kotona oli tämä eka kuvan riipus, liikaa valkoista juuri tähän...


Vuosien kokemuksesta huolimatta töppäsin, tilasin siis alla olevan "riipuksen"? Höh, pienempi kuin helmet... what were you thinking!!


Kompromissi. Otin toisesta korustani sitten reilun riipuksen. Loppu hyvin, kaikki hyvin :-)



Larimar-kiven energioita kaipasi myös hurmaava, naisellinen tilaajani - hän toivoi larimarin tuovan mukanaan leikkisyyttä ja keveyttä; minä näin larimar-energioissa myös syviä hoitavia ominaisuuksia, se pyyhkii pois loukkauksia ja syyllisyydentunteita, tuo valollaan iloa pimeään. Osoittautui, että ne juuri olivat ajankohtaisia tilaajalle. Hän myöskin nimenomaan toivoi korua nyöriin, joka on korumateriaalina selvästi ollut monen vierastama, vaikka on aivan ihanteellinen ja joustava, miellyttävä vaihtoehto! Kannattaa kokeilla!


Tästä korusta tuli ihanan keveä - koru sai nimen "Muuttuva minuus", joka kolahti meille molemmille, saajalle ja minulle.

Koenkin, että joka kerta saan korutilaajilta paljon ajattelemisen aihetta ja samakin korukivi voi eri kerroilla kertoa hiukan erilaisia asioita. Helmet, riipukset, ovat yksilöitä niin kuin mekin! Kiitos siitä :-)


***
Ja tiedoksi: Korukaupan pohjaan teki sivuston palveluntarjoaja viikonlopun aikana päivityksiä, jotka häiritsivät kaikkea toimintaa siellä - jos koit ongelmia, niiden pitäisi nyt olla ohi. Seuraava tilaaja-arvonta huomenissa!

***

19.11.14

Välipaloja

Olen selvästi laiskistunut! Siis korujen teossa. Pakko tunnustaa, että harmaat säät on osasyynä.
Jotakin pientä sentään puuhastelen, kuten nämä korvakorut, pääosissa taas ihanat kivet.






Eka pari on opalisoitunut puuta, oijoi, en saanut vangittua sen upeutta, ehkä aavistuksen. Nämä kivinuolet ovat reilun kokoiset, nelisenttiset. Alla olevat suloiset ametistikvartsiovaalit ovat hiukkasen pienemmät, kaksi ja puolisenttiset. Ripustukset mahdollisimman yksinkertaiset: vain hopealenkit.



-Rehellisesti sanottuna, kyllä minä aloitan ja aloitan, kaulakoruja, rannekoruja, mutta aina se tyssää ajatukseen "ei tämä olekaan hyvä näin, ei tämä nyt toimi" ja sitten koru jää kesken vaikka kauniita helmiä ja riipuksia on tarjolla. No, omia koruja olen jonkin verran tuunaillut, ehkäpä niistä seuraavaksi...

Iloista päivää itse kullekin piipahtajalle!

12.11.14

Falling on the Edge of October, challenge reveal

Today, we are... thankful for the colors of course!
The original reveal date was postponed but I am late for one day?

http://www.jewelschoolfriends.com/2014/08/falling-on-edge-of-october-design.html

A lovely person and talented artist, those words describe both our hostess of today's challenge, Rita from Toltec Jewels and the Artist of the Challenge, Maryse from Glass Bead Art Lampwork!

And  that's a reason enough to create some autumnal jewelry using some of Maryse's great "Sparkling rocks".

Tämänkertaiset korut ovat osallistumiseni haasteeseen, jonka ohjeet ja osallistujat löydätte painamalla ylintä kuvaa! Tämä on toinen julkaisu, koska aiempaa ajankohtaa siirrettiin.

 Yes, autumn is rich in color and shapes, but my mind was set for a very simple necklace. I love the feel of silk ribbon on my neck and I use silk often, this time a braid of three colors with a pair of sparkling rocks in lime green and a charming carved stone leaf, obsidian.


Halusin tehdä hyvin yksinkertaisen korun, käytin ihanan pehmeitä silkkinauhoja lettinä, mukana upeasti hehkuva vihreä pari Marysen lamppuhelmiä, riipus on kaiverrettu lehti obsidiaani-kiveä.



For the set I created a bracelet in flaming autumn colors and more of sparkling rocks :-)  A couple of red coral saucers, printed silver tubes and small parts of chain maille - with a magnetic clasp the bracelet is very pleasant to wear.


Rannekorussa on hiukan enemmän väriä ja useampia 'sparkling rocks' -sarjan lamppuhelmiä, myös punaista korallia kiekot, hopeisia putkihelmiä, ja, hopealenkkejä ketjunpätkinä, magneettilukko.


You will find the list of participants in Rita's blog.

5.11.14

Viikot, veden lailla soljuu

Aivan mukavia päiviä, hiljaiseloa, ulkoilua, hammaslääkärissä käyntiä, postikin tuo pieniä iloisia hetkiä. 

Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että koruni ovat hyvin selkeälinjaisia ja yksinkertaisia; kauniita kiviriipuksia vailla ylimääräisiä tehosteita. Niin on hyvä, tuntuu hyvältä, esitellä kivien kauneutta!


Korvakorut fossiilikorallista hopeisin renkain ja koukuin - ja kyllä, isompi lätkä on ajateltu kaulakoruun :-) Se onkin todella iso, yli 8 sentin levyinen! Korvakorujen kivet ovat noin kolmesenttiset, molemmin puolin sileät ja kiiltävät namuset, vaaleammat kuin kuva antaisi olettaa. Pikkukuvassa oikea värisävy, hurmaava!




Kaksi samanlaista, hieman erilaista riipusta opalisoitunutta puuta; toisessa lisänä kaunis lamppuhelmi, toisessa hopeinen ripustusspiraali; nämä voi laittaa ketjuun tai nauhaan. Kolmesenttiset nämäkin.


Okei, en nyt laita enempää, kun kaikkia täytyy näköjään kuvata taas uudelleen, huoh!

Mukavia iltahetkiä!



***

Korukaupassa pieni välikausi-ale!


***

30.10.14

Linnuntietä

Linnuntietä matkat on lyhyempiä, voi kun ois siivet! Vois hetken mielijohteesta lähteä vaikka ... vaikka mihin ;-)

Eipä oo, haaveeksi jää omin voimin lentäminen. Mutta aurinkoisella säällä askel on jotenkin kevyempi ja ehtii tehdä enemmän kuin pimeinä päivinä, vai luulenko vaan?

***

Postia tulee, vaikka oon luvannut tilailla vain tarpeeseen. Kuorista sukeutuu ihanuuksia, tämän päivän lintukin.
Aluksi vain kokeilin, josko nahkanauha menisi kaiverretun linturiipuksen reiästä, menihän se yllätyksekseni. Huomasin, ettei lintu oikein paljon lisäkoristusta kaivannutkaan. Kokeilin nimittäin ensin Swarovskin silver night -kristalleja, mutta ne olivat liian koreat labradoriitin seuraan. Nuo apatiitti-möhkäleet olivat siinä lähellä, joten kokeilin seuraavaksi niiden sopivuutta. No jess, kahdessa oli tarpeeksi isot reiät ja pääsivät sitten linnun seuraan.


Tämä koru on aika erikoinen, se taitaa olla aivan unisex ja ikärajoitteitakaan ei ole! Sopii siis naiselle, miehelle, pojalle tai tytölle.

http://magskoru.com/tuotteet.html?id=4/788

26.10.14

Home is where your heart is

Otsikko taas tätä lajia - en halua kääntää tuota suomeksi, kun se enkuksi kuulostaa niin sujuvalta ja mukavalta.
Mullahan on monta lempikiveä, tiesittekin. On valtamerijaspis, on savukvartsi ja kyaniitti, sitten tietysti larimar, mutta aivan ykkönen on syntymäkuukautenikin kiveksi sanottu opaali. Minä en halua sitoa mitään kiviä kuukausiin tai horoskooppeihin, luulen että kivimieltymykset syntyvät muualta. Ja kivillä on paljon kerrottavaa, muillakin kuin nimikkokiviksi valituilla.

No, opaalejakin on vaikka minkälaisia, on vaaleanpunaisia ja jännittävän siniturkooseja Perun opaaleja, vaaleita ja hehkuvia jalo-opaaleja ym. Mulle rakkaimpia ehkä ovat ruskeaan emäkiveen sitoutuneet boulder-opaalit ja samoissa sävyissä tämäkin puuopaaliksi, fossilisoituneeksi puuksi kutsuttu, ehkä suomeksi mukavin käännös on kivettynyt puu, siltä se näyttääkin, vuosirenkaineen. Huikeaa ajatella, miten kauan on kestänyt, että puuaines on muuttunut kiveksi!


Ei kai voi olla kauniimpaa? Tämä sydänriipus on todella iso ja muhkea, hiukkasen on painoakin. Laitoin sen tosi simppelisti silkkinauhaan, jonka voi solmia haluamaansa pituuteen. Oijoi, niin puhutteleva kivi!



Tein nyt sydänteemalla yhden talokorunkin! Tein sen melkein kokonaan entisen purkaen ja uusin ajatuksin. Se oli aiemmin muilta helmiosuuksiltaan liian raskas, joten nyt keramiikkaisen riipusosuuden seuraksi valitsin risasilkkiletin väreihinkin sointuvaa violettia ametistia ja kimmeltävää sugiliittia, vihreät helmet jaspista ja kaikki hopealangalla linkitettynä. Ai niin, sydämenä hohtelee paua-simpukkaa.


 Pikku mökillä on suloisen ihmettelevä ilme :-)



Enhän nyt suurta rakkauttani vielä hylännyt. Opaalia piti toisenkin korun verran hypistellä.


Huomaattekos eron yllä ja alla olevien kuvien välillä?
-No oikeanpuoleisin soikeista helmistä väläyttää ihanan sinisen opaalihohteen!


Juuri tämä on yksi syy rakkauteeni: Tehdessä, edes helmiä valitessa, juuri tuo helmi ei kääntynyt kädessäni sellaiseen suuntaan, että olisin hoksannut tuota pistettä! Vasta korun ollessa valmis ja ryhtyessäni kuvaamaan, satuin asettelemaan korun sellaiseen kulmaan valoon nähden, että tuo salaperäinen aarre paljastui! Näin ne kivet puhuvat.

Ruskeassa löytyy niin monia upeita sävyjä. Melkein harmittaa, että se oli lähes 20 vuotta paitsiossa vaatteissani, asusteissa sentään joku laukku ja kengät oli (harvoin) ruskeaa.
Tämänkin on kivet opettaneet, kaikki värit ovat kauniita oikeassa yhteydessä, tai, oikein katsottuna. Ja myös kuhmuiset kivet ovat niin ihania - tuossa alakuvan kiven kuhmussa asuu opaali ;-) siinäkin.


13.10.14

Kuvakiviä

Viimein sain harjoitelluksi uuden puhelimeni käyttöä. Hmm... ei kai sen nyt pitäisikään niin vaikeaa olla, mutta muutosvastarintani tekee asioista joskus hiukan hankalampia. Puhelimen kamera oli se, mitä halusin ja nyt sitten opettelen!

Sammakko pääsi uuteen kuvaan :-)



Osmankäämit-kaulakoru sai parikseen rannekorun, jossa kirjavien kivien vierellä mustia. Harmi, ettei kuvaan tallennu noiden mustien puufossiilikivien kuviot, mustalla mattamustaa ja harmaata, vaikeaahan se on kait paremmallakin kameralla. Mutta niissäkin siis pilkkukuviota, ei pölyä.


Mustaa, ruskeaa, punaista, harmaata, hiekkaa... maiseman värejä ja syksyn kuvia.




Kuvakulmia ja taustoja täytyy alkaa miettiä niitäkin aivan alusta. Mutta kuvaaminen ei jostakin syystä vaan mulla nappaa, taidan olla liian kärsimätön säätämisiin yms.


10.10.14

Parhaita hetkiä

Täällä minä taas hehkuttelen syksyä! Eilen metsäretkeltä palatessa ajattelin, että kyllä on onnea, että voi metsästä löytää ateriansa! Ja sieniä etsiskellessä saa samalla liikuntaa, silmien iloa syksyn väreistä ja mitkä upeat tuoksut nenä aistii sekä vielä ekstrana vaikkapa kostean sammalen hyväilevä tuntu iholla!

Yhtä ihanaa kuin sienimetsän hurmio on pyöräily kosteassa syysilmassa, siis kun vesisade ei ole sadetta lainkaan vaan vain ilmassa leijuva kostea vaippa. Sellaisessa säässä hengittäminen tuntuu moninkerroin miellyttävämmältä kuin kesähelteellä.
Oijoi, juuri sellaiselta tuntui tämän päivän fillarointi rantaraitilla. Ja miten upeasti rantojen ruskapuut kuvastuivat järven pintaan. Sellaiset ovat minulle parhaita hetkiä. 


Tässä korussa on riipuksena niin ihastuttava picassojaspis, että kun sen näin nettikaupassa, minun oli vain pakko se saada kotiin. Tajusin tänään, että siinähän on juurikin näkymä rantaraitilta, osmankäämien tummat tähkät rantakaislikossa. 


Pujottelin ja solmin helmet yksinkertaisesti helminyöriin, jotenkin tuo tumma nyörikin toistaa tämänhetkisen syysmaiseman kuihtuvia kukintoja. Isommat helmet ovat puufossiilijaspista mahtavin kuvioin, pienemmät maisemajaspista.
Alimmassa kuvassa näkyy picassojaspiksen nurja puoli, se on matta, mutta yhtä hieno kuin kiiltäväksi hiottu etupuolikin.


8.10.14

Syysiloja

Kävelin tuttua lenkkipolkua, jota reunustaa sekametsän koivut. Ei paistanut aurinko, mutta ei satanut eikä tuullutkaan lainkaan. Yhtäkkiä ilma oli täynnänsä keltaisia leijuvia lehtiä, sadunomainen tunne! Olin niin hurmaantunut, että hiukan pyörähdin kädet levällään :-) Ihana syysnäytös ja vain minulle?


Savukvartsit olivatkin jo kotona odottamassa pääsyä rannekoruun. Sain nämä viistehiotut hankituksi hyvin edulliseen hintaan, joten raaskin sitten tehdä kaksirivisenä tämän "Jungfrudans"-korun. Neidontanssi, tai, oikeastaan tuota ruotsinkielistä ilmausta käytetään jatulintarhoista, tiedättehän ne kivikehät, joita löytyy Suomessakin rannikkoalueilla. (kts.täältä)
Vaikka "minun" metsässäni ei tietenkään jatulintarhaa ole, niin risteävät polut tuntuvat joskus varsinaisilta labyrinteiltä ja kiertokäytäviltä... Aina löytyy silti tuttu pätkä, jota pääsee kotiin.


Rannekorussa on kauniita savukvartseja hopealangalla linkitettyinä, yksi kaksirivinen korunjakaja tuolla antaa korulle ryhtiä. Välilenkit ja sydänlukko ovat myös hopeiset.


2.10.14

Silmiä häikäisee

Toki minäkin käytän koruissa bling-kristalleja, yleensä aika hillitysti. Mutta tällä kertaa tilasin kokeeksi Swarovskin uutta tulevan talven väriä, Paradise shine, varsinainen säihkyväri. Kaupan kuvasta ei saanut täyttä varmuutta, joten nyt vain sitten nämä korvakorut. Kun aurinko sopivasti osuu, niin oo-la-laa, häikäisevä pari vaikka itse sanonkin!


Korviksissa nuo ihanaiset kristallipisaraiset ovat upeissa hopeisissa koukuissa, joihin on upotettu säihkyviä kuutiollisia zirkonioita. Eipä näihin sitten välirenkaiden ohella lisäkruusauksia tarvinnut.



Muuten olenkin viettänyt aikaani sienimetsässä... Iltaisin pitää ojennella koivet rahille, kun kivikkoinen sammalikko on varpaille aika koettelevaa...




29.9.14

Suukon odottelija

Mistä ihmeen elämänkäsityksestä ja -odotuksista ne kaikki lapsuussatujen juonet ja hahmot on syntyneet? Kurjiksi muutetut veljet, joille piti nokkosista neuloa nutut; kurpitsavaunut, myrkytetyt omenat jne! Ja voi hyvä ihme, miksi juuri sammakoksi oli noiduttu sadun prinssi?

Mutta kun katselen tätä koruni sammakkoa, niin sillepä juuri on annettu ilme, silmät, kuin kertomaan: Pussaa toki, prinssihän tässä!


Mary Lockwoodin upea taidelasihelmi taisi nyt löytää paikkansa, aiemmasta korusta olin tarvinnut helmet muuhun (ups, sellaista sattuu aina välillä!), niinpä oli sammakko kotia vailla. Nyt sitten nuo hauskat vinoneliöt, krysopraasia, ja, syksyä hehkuvat pienet mookaiittijaspikset ovat kuin tehtyjä riipushelmen seuraan. Vielä lisäsin muutaman tsekkiläisen lasilehden, joiden kultahippuset toistaa krysopraasin pyriittiä. 


Riipushelmen alapuoli on aivan ihastuttava läikikäs niitty täynnä siniunikkoja... Ei siis haittaa, jos riipus sattuisi kaulalla heilahtamaan ympäri.


Krysopraasi- ja mookaiittihelmet löysivät kyllä toisensa jo ennen sammakon esiin kömpimistä; rannekoru syntyi alkuun värikokeiluna, mutta kaulakorun myötä tykästyinkin liittoon. Kirkasta on hopea molemmissa koruissa, en olekaan nykyään niin hanakka patinoimaan hopeaa.



Joinakin aamuina on tuntunut jo niin kylmältä, alkaa tuntua tosiaan syksyltä. Puut ovat vähitellen vaihtaneet värejään, ehkä ehdin joitakin vaahteroita kuvatakin. Odotan nääs uutta puhelintani, jossa on hyväksi kehuttu kamera...